Suomalaisten Waffen-SS-vapaaehtoisten kenttäpostista vuosina 1941-1944
Saksan aloitteesta muodostettiin suomalaisista vapaaehtoisista SS-pataljoona (ns. panttipataljoona) taistelemaan Saksan rinnalla toiminta- alueena Etelä- Neuvostoliiton rintama. Organisaation johdossa Suomen puolelta toimi Ulkoministeriö. SS-vapaaehtoiset menivät Saksaan viidessä eri kuljetuserässä touko-kesäkuun aikana 1941.
Näistä 1197 miehestä 429 (ns. divisioonan miehet) joutuivat lähes suoraan rintamalle Operaatio Barbarossan alkaessa 22.06.1941. Loput vajaat 800 miestä (ns. pataljoonan pojat kävivät koulutusvaiheen läpi Wienin, Stralsundin ja Gross-Bornin harjoituskeskuksissa.
Rankan koulutusvaiheen jälkeen suomalaispataljoona siirtyi rintamalle 03.12.1941. Syyskuussa 1942 meni vielä 200 miestä täydennyksenä Saksaan (ns. ”ne 200”). Näin 1409 suomalaista Waffen-SS-vapaaehtoista oli taistelemassa SS-divisioona Wikingissä Saksan rinnalla.
Päätös kenttäpostioikeuden ulottamisesta koskemaan myös SS-pataljoonaa tehtiin 20.06.1941 hallituksen toimesta. (PLH:n kiertokirje no 7 / 41). Kirjeenvaihdon välitti Insinööritoimisto Ratas, joka toimi Helsingissä osoitteessa Temppelikatu 4.
Rataksen toiminnan alkuvaiheessa kirjeiden tarkastuksen suoritti Valtiollinen Poliisi (Valpo) Rataksen toimitiloissa. 02.10.1941 lähtien kirjeet vapautettiin Valpon tarkastuksen piiristä ja sen jälkeen tarkastuksen suoritti postintarkastustoimisto. Rataksen toimistossa kirjeille lyötiin Insinööritoimisto Ratas -rivileima, edelleen kirjeet ohjattiin Helsingin tai Turun ulkomaan vaihtopostikonttoreihin, joissa niihin lyötiin punainen Feldpost-leima. Helsingissä vaihtopostikonttori toimi postitalon C-portaan toisessa kerroksessa. Feldpost-leima takasi vapautuksen postimaksuista. Kirjatuissa ja lentopostilähetyksissä F (Feldpost) -leimaa ei saanut käyttää, koska niistä oli postisäännön mukaisesti suorittettava täysi postimaksu. Postinvaihto tapahtui Insinööritoimisto Rataksen ja Berliinissä toimivan suomalaispataljoonan yhteystoimiston välillä. Berliinin yhteystoimistosta kirjeet menivät SS-sensuuriin suomalaisosastolle ja sieltä edelleen tarkastettuina rintamalle.
Postinkulku nopeutui huomattavasti heinäkuusta 1942 lähtien, kun SS-vapaaehtoisten posti ohjattiin suoraan SS-Feldpost prufstelleen (SS-sensuuriin) ja sieltä suoraan vastaanottajalle. Paljon kirjeitä kulki myös nyrkkipostissa, eli kirje tuli lomalaisen mukana joskus jopa suoraan vastaanottajalle tai sitten se pantiin postiin vasta vastaanottomaassa.
Koska suomalaisvapaaehtoiset saivat oman kenttäpostin peitenumeron vasta vähän ennen vuodenvaihdetta 1941/1942, käytettiin kirjeillä aikaisemmin peiteosoitteita, kuten Deutchland Wien, D Dresden ja D Klagenfurt.
Myös kirjeiden lähettäjien titteleinä nähtiin usein mm. opiskelija, ylioppilas, herra jne.
Nämä peiteosoitteet aiheuttivat paljon hämminkiä ja sekaannusta vapaaehtoisten postin kuljetuksessa. Kirjeitä ohjautui vääriin paikkoihin ja ne seikkailivat viikkokausia ennen saapumistaan määräpaikkaansa. Vielä maaliskuussa 1942 kehotettiin Berliinin yhdystoimiston ja Insinööritoimisto Rataksen kiertokirjeissä jokaisen ilmoittamaan heti kirjeenvaihtotuttavalleen kenttäpostinumeronsa. Suomalaispataljoonan Feldpost numero oli 46785. Saksan armeijassa kenttäpostinumerot olivat pataljoonittain ryhmiteltyinä ja erotettiin toisistaan aakkosilla.
Kirjelähetysten harvinaisuudesta voisi mainita, että erikoisesti kirjeet kotoa rintamalle ovat harvinaisia. Erityisesti osoitettuina johonkin Feldpost numeroon. Myös kotoa lähetetty lentopostikirje varustettuna saksalaisella lentopostimerkillä on harvinainen. Harvoin tavattuja ovat myös leikelmät paketeista joko suomalaisin tai saksalaisin postimerkein.
Näyttelykokoelmassani esitän Suomalaisten SS- vapaaehtoisten kenttäpostin seuraavasti:
– kirjeet kotoa Suur- Saksaan
– kirjeet Suur- Saksasta kotiin
– Suur- Saksan sisällä kulkenut posti
– Suomen sisällä kulkenut posti
Suomalaisia SS- vapaaehtoisia kaatui Suur- Saksan rintamalla kaikkiaan 255 miestä. Suomen rintamilla kaatui vielä 113 entistä SS vapaaehtoista, eli yhteensä 368 miestä. Harvat miehistä selvisi retkestä ilman haavoittumista. Eräskin upseeri haavoittui kaikkiaan viisi kertaa. Suomalaisen SS- pataljoonan miehistä kaikkiaan 296 kävi upseerikoulun, lisäksi 3 miestä ylennettiin Saksassa aliupseerista upseeriksi, ja vielä 4 miestä Suomessa ylennettiin aliupseerista upseeriksi sotilaallisiin ansioihin perustuen.
Kuva 1: Kenttäpostikirje Pragista, Böömin ja Määrin protektoraatista 13.08.1941 suomalaiselle SS-upseerille laivaston sairaalaan Stralsundiin. Lähettäjänä suomalainen SS-vapaaehtoinen SS:n Pragin SS-sotasairaalasta. Kuorella kyseisen sairaalan virkaleima.
Kuva 2: Postikortti suomalaiselta SS-vapaaehtoiselta Venäjältä Suomeen. Kortti kirjoitettu ilmeisesti vuoden 1942 alkupuolella. Lähettäjä ilmoittaa tittelikseen opiskelija ja osoitteekseen Deutschland Wien D, siis vielä tässä vaiheessa oli peitteet käytössä.Kortilla SS-päämajan virkaleima ja SS- kenttäpostin sensuurin tarkastusleima.
Kuva 3: Lentokenttäpostikirje Suomesta 22.08.1942 SS-vapaaehtoiselle Saksalaiseen kenttäpostiosoitteeseen Fp 46785 B. Kuorella käytetty lentopostin maksuun saksalaista Lupo-merkkiä. Lentopostikirjeet merkittiin diagonaalisin ristimerkein. Kirje on avattu ja tarkistettu suomen sensuuriviranomaisten toimesta. Sulkijaliuska ja tarkastusleima n:o 18.
Jouko Laitinen
(kuvat Jorma Keturin kokoelmista)