Kirjallisuus ja muut tietolähteet

Tutkija tarvitsee kohteidensa tutkimisen tueksi tietoja aiemmin tehdyistä selvityksistä ja tutkimuksensa aiheeseen liittyvistä alkuperäisdokumenteista. Huomattava osa suomalaisen postihistorian tutkimuksessa tarvittavasta keskeisestä lähdemateriaalista löytyy Postimuseon kirjastosta. Kirjastosta löytyy lisäksi ulkomaiden postihistoriaa käsitteleviä julkaisuja.

Museon kirjasto on julkinen kirjasto. Mikäli et pääse itse käymään kirjastossa, voi lainauksen tehdä puhelimitse (numerosta 040 518 2713) tai internetin välityksellä (http://www.postimuseo.fi/fi/kirjasto).

Postihistorian erikoisaloille löytyy omia spesiaalilähteitä ja rajanveto mitkä lähteet on katsottava tärkeiksi on makuasia. Seuraavassa käydään lävitse eräs kattaus postihistoriamme tutkimuksen kannalta tärkeitä lähteitä.

ALKUPERÄISLÄHTEET

Ruotsin vallan aika

Valtiollista postitoimintaa on Suomessa ollut vuodesta 1638 alkaen, mutta vuoteen 1809 saakka toiminta oli osa Ruotsin postilaitosta. Siten Ruotsin vallan ajan postihistorian tutkijan kannattaa hakea tietoa Ruotsin Postimuseosta (löytyy Tukholman Vanhasta kaupungista) ja etsiä yhteyksiä alan sikäläisiin harrastajiin. Suomen Postimuseon kokoelmissa on materiaalia tuolta ajalta seuraavasti:

  • Förordningar angoende Postwäsendet, Schmedemanin käsikirja vuodelta 1707 käsittää tietoja taksoista ja määräyksistä Ruotsin postilaitoksessa
  • kiertokirjeitä vuodesta 1746 alkaen, joskin kiertokirjeiden kattavuudesta ei ole tietoa. Ruotsin Postimuseon tietojen mukaan kiertokirjeet saivat yhtenäisemmän muodon vuonna 1794
  • Postia koskevia määräyksiä on koottu yksiin kansiin vuosilta 1636-1707 ja 1667-1752

Autonomian ajan alku

Venäjän vallan alle siirtyminen toi autonomian ja sen mukana oman postilaitoksen. Toiminnan perustana olivat

  • Ladaun Project-Instruction för Postförvaltare vuodelta 1811
  • Keisarillinen käskykirje vuodelta 1816
  • Postförordning, vuodelta 1817
  • Instruction för Postmästare, vuodelta 1817

Kaikki edellä mainitut lähteet löytyvät alkuperäisdokumenttien valokopioina Juhani Olamon vuonna 1982 julkaisemasta koostekirjasta Postitaksat ja määräykset 1807-1817

Postikirjat

  • Vuosina 1864, 1888 ja 1895 ilmestyneissä teoksissa Posthandbok för Finland selvitetään pääpiirteissään tuolloinen postin toimintatapa lähetysmuotoineen ja taksoineen.
  • Vuonna 1911 ilmestyneessä Th. Alexejeffin toimittamassa Postikirjassa postin koko toiminta käydään lävitse yksityiskohtaisesti ja lisäksi pykälien yhteydessä on viittaukset esim. kiertokirjeisiin joissa asiaa on käsitelty. Viittaukset kattavat ajan vuodesta 1881 alkaen aina vuoteen 1911 saakka, joten teos on erinomainen käsikirja 1800- ja 1900-luvun vaihteen postihistoriaan. Postikirjan sisällysluettelo on yksityiskohtainen, mutta teokseen on olemassa erillinen aakkosellinen hakemisto.

Postisäännöt

  • Vuoden 1881 Postijärjestyksessä postitoiminnalle annetaan kattava ohjeistus ja mukaan tulee uusia lähetysmuotoja, mm. paikalliskirje

Itsenäistymisen jälkeen perusohjeet jaettiin postisäännöissä. Itse postisääntökirjat jakautuvat kahteen osaan. Itse säännöissä on määritelmiä ja yleisiä periaatteita. Käytännön ohjeet löytyvät soveltamisohjeista. Postisääntöjä löytyy:

  • vuodelta 1924 (postisäännössä uudistettiin ja yksinkertaistettiin tsaarinaikainen ohjeisto)
  • vuodelta 1944 (muutokset päivitetty)
  • vuodelta 1964 (postisääntö on uudelleen painettu vuoden 1944 postisääntö eli tehtyjä muutoksia ei ole korjattu)
  • vuodelta 1974
  • vuodelta 1982

Postisopimukset

Vuodesta 1875 alkaen kansainvälinen postinkulku perustuu Maailman postiliiton UPU:n postisopimuksiin. Ensimmäinen sopimus ns. Bernin sopimus astui voimaan Suomessa 1.7. 1875 ja siitä alkaen kongresseja on vuoteen 2002 mennessä pidetty yhteensä 22. Postisopimuksissa perusasiat pysyvät varsin muuttumattomina, mutta eri yksityiskohdissa löytyy mielenkiintoisia muutoksia ja kehityskulkuja. Postisopimuksia löytyy Postimuseon kirjastosta vuoden 1897 kongressista alkaen. Posti- sopimusten keskeiset muutokset on aina kerrottu kiertokirjeissä voimaantulon yhteydessä. Varsinkin ensimmäisen postisopimuksen voimaantulolla 1.7. 1875 oli merkittävä vaikutus niin koti- kuin ulkomaanpostin ohjeisiin.

Kiertokirjeet

Postilaitoksen käytännön ajan tasalla pito tapahtui Postijohdon toimipaikoille lähettämien kiertokirjeiden avulla. Kiertokirjeissä mm. päivitettiin Postikirjoissa, -sopimuksissa ja -säännöissä annettuja ohjeita, tiedotettiin uudistuksista, taksamuutoksista, toimipaikkojen avaamisista ja sulkemisista sekä toimivaltuuksien muutoksista.

  • Postimuseon kiertokirjekokoelma kattaa ajan 1812-1989.
  • Juhani Olamo on julkaissut vuonna 1982 luettelon Postin kiertokirjeistä vuosilta 1813-1891
  • Saman tekijän toimesta on julkaistu kahdessa teoksessa painettuja kiertokirjeitä vuosilta 1812- 1828

Taksataulukot ja -vihkot

Postin painamat taksataulut, opaskirjat ja muut kirjaset ovat käteviä tiivistelmiä taksoista ja käytännön ohjeista. Niiden haittapuolena saattavat kuitenkin olla runsaat korjailut, joiden tekoajankohdasta ei ole helppoa saada tietoa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat vuosina 1908-1912 painetut erilaiset oppaat postin eri henkilöstöryhmille. Lisäksi on syytä mainita Postivirkamiesliiton vuonna 1960 julkaisema Postikäsikirja.

Osoitehakemistot

Ennen postinumeroiden käyttöönottoa vuoden 1971 alussa kirjeiden lajittelu vaati tekijältään paljon maantiedon tuntemusta. Lajittelijan avuksi tehtiinkin erilaisia paikannimihakemistoja jo viime vuosisadalla, mutta alan klassikko on vuonna 1930 ilmestynyt Oskar Räsäsen toimittama hakemisto. Siinä on lueteltu kylien, talojen yms. paikkojen nimiä aakkosjärjestyksessä ja niitä lähin postitoimipaikka. Hyödyllinen teos mm. kotiseutukeräilijälle. Viimeisin versio teoksesta on vuodelta 1968.

Muuta

  • Postin sanaston osalta löytyy suomenkielisiä postisanastoja ja sanakirjoja vieraskielisille ilmaisuille. Esimerkiksi Postisanasto vuodelta 1984 ja John Wirkbergin Expressions Postales vuodelta 1924.
  • Posti on tilastoinut toimintaansa huolellisesti ja on julkaissut vuosittaisia tilastokirjoja, joissa esitetty mm. esimerkiksi lähetysmääriä toimipaikoittain. Nämä tilastokirjat ovat hyödyllisiä esimerkiksi kotiseutukeräiljöille.

TUTKIMUKSET

Valmiissa tutkimuksissa on läpikäyty alkuperäisdokumentteja, joissakin tapauksissa saadut tiedot on sen jälkeen varmennettu havaintomateriaalilla ja lopuksi tiedot on koottu yhteen. Valmiiden tutkimusten kohdalla on aina pidettävä mielessä mahdolliset ongelmat lähteiden kattavuuden, tietojen kirjaamisen kuin tietojen tulkinnan suhteen. Siksi onkin suositeltavaa ainakin ongelmatilanteissa tarkistaa tiedot aina alkuperäislähteistä. Lisäksi on muistettava, etteivät lähteetkään aina ole johdonmukaisia ja yksiselitteisiä.

Postin historia

Postin historiasta on julkaistu kaksi kattavaa laitosta. Ne ovat ammattihistorioitsijoiden tekemiä yleiskatsauksia, mutta antavat postihistorian harrastajille välttämätöntä taustatietoa.

  • Jutikkala, Nurmio ja Osmonsalo, Suomen Postilaitoksen historia 1638 – 1938, osat I-III, vuodelta 1938
  • Pietiäinen, Suomen Postin Historia, osat I – II, vuodelta 1988
  • Lisäksi kannattaa mainita Alexander Boismanin Historik öfver den Finska Postförvaltningen under perioden 1855-1881, vuodelta 1895, vähemmän tunnettu postitoimen historiateos

Ruotsin vallan aika

  • Sven Karlin, Vad kostade brevet? Vuonna 1975 julkaistu katsaus Ruotsin kotimaan kirjetaksoi- hin kautta aikain
  • Lennart Ivarsson, Brevportot i Sverige 1786-1830. Taksat toimipaikoittain vanhan kirjoitusasun mukaiseen aakkosjärjestykseen järjestettynä. Kattava lähdeluettelo.

“Hirvikoski”

Kaarlo Hirvikoski on koonnut teoksessa Suomen postitoimipaikat 1638-1985 yhteen kansiin kaikkien postitoimipaikkojen perustamis-, toimivaltamuutos- ja sulkemistiedot. Kirja on kaikkien posti- historian harrastajien perusteos.

Taksakirjat

Taksakirjoissa on koottu lähetyslajeittain eri postitaksojen voimassaoloajat. Aiheesta on julkaistu viisi teosta ja lisäksi postimerkkiluetteloissa on ollut tietoa yleisimmistä taksoista. Julkaistut teokset ovat:

  • Esa Mattila, Suomen postimaksut kotimaassa 1810-1875 sekä ulkomaille Venäjän kautta 1816 – 1852. Teos on paitsi taksakirja, myös katsaus aikakauden postin määräyksiin ja ohjeisiin.
  • Esa Mattila, Suomen postimaksuja 1881 – 1985. Alan klassikko vuodelta 1985, jossa taksat luet telomuodossa.
  • Hannu Rasehorn, Suomen Postitaksat 1900 – 1985, vuodelta 1986. Tiedot on esitetty taulukkomuodossa.
  • Hannu Rasehorn, Uusi Postitaksakirja 1891 – 1991, vuodelta 1991. Laajennettu versio edellisestä, ulkoasu helppolukuisempi kuin edellisessä versiossa.
  • Hannula, Rasehorn ja Valtonen, Modernin filatelian postitaksat vuodelta 2002. Kaksiosainen järkäle, jossa erityispaino ulkomaan pakettitaksoilla.

Leimakirjat

Yksityisten tutkijoiden ja liiton tutkimusprojektien tuloksina on julkaistu runsaasti leimatutkimuksia mm. eri päivämääräleimatyypeistä ja erikoiskäyttöön tarkoitetuista leimoista. Suomen filatelisti- liiton toimesta on julkaistu mm. tutkimukset

  • Kaksirenkaisista leimoista
  • Finland-leimoista
  • Venäläisleimoista
  • Telaleimoista
  • Viestillisistä ketjuleimoista
  • Arvoposti ja kirjaamisleimat vuodelta 1999 (kirj. Matti Sipari)

Yksityisten keräilijöiden työn tuloksia on julkaistu esimerkiksi

  • Aaro Laitisen kuvioleimahinnasto vuodelta 1981, jonka numerointi perustuu E. A. Hellmanin vuonna 1961 julkaisemaan luetteloon
  • Teuvo Termosen ja Jorma Keturin Postisensuuria Suomessa 1914-1918 osat 1 ja 2 kattaa paitsi sensuurileimat, myös sensuurin käyttämät sulkijaliuskat.

Käsikirjoitukset

Kaikkia tutkimuksia ei ole syystä tai toisesta julkaistu, vaan niitä löytyy käsikirjoituksina. Postimuseon kirjastosta löytyy

  • Kustaa Lakasen maalaiskirjeenkantajien numeroleimatutkimus 1950-luvulta (käsikirjoituksessa on huomioitu jokaisesta numerosta vain sen ensimmäinen käyttökohde eli muutoksia ei huomoitu)
  • Reino Forsténin postivaunuleimoja käsittelevä tutkimus.

Artikkelihakemistot

Postihistorian alan tutkimuksia ja yksittäisiä havaintoja on julkaistu runsaasti filateelisessa lehdistössä. Postimuseon kirjastosta löytyy huomattava osa lehdistä ja myöskin Pentti Anttilan kokoamat artikkelihakemistot, joiden avulla löytyy haluttua aihepiiriä koskevat artikkelit. Artikkelihakemistot on julkaistu kirjoina

  • Pentti Anttila, Suomen Filateelisen Lehdistön hakemisto 1894 – 1983, osat I – II
  • Pentti Anttila, Suomen Filateelisen Lehdistön Hakemisto 1984 – 1988 Lisäksi hakemisto löytyy tietokonemuodossa Postimuseon kirjastosta.

Kirjaluettelot

Juhani Olamo on vuosina 1980-82 julkaissut luettelot siihen mennessä ilmestyneistä filateelisista julkaisuista. Teos Suomen Filateelisen kirjallisuuden bibliografia ilmestyi viidessä osassa ja sisältää myös Postihistorian harrastajalle hyviä viitteitä, joskin monet teoksista ovat jo vaikeasti hankittavia.

POSTIMUSEON MUU MATERIAALI

Museoon on talletettu myös ainutlaatuista arkistomateriaalia ja kokoelmia, jotka ovat pyynnöstä saatavissa tutkittaviksi.

Leimakirjat

Ainutlaatuisia leimatutkimuksemme lähteitä ovat kirjaston hallussa olevat alkuperäiset leimakirjat, jotka sisältävät leimapainanteet toimipaikoille lähetetyistä päivämääräleimasimista alkaen vuodesta 1893. Käytön helpottamiseksi leimakirjat on valokopioitu ja leimakuvat on järjestetty paikkakunnan mukaan aakkosjärjestykseen.

Leimasinkokoelma ja -kortisto

Kaikki käytöstä poistetut postileimasimet toimitetaan postimuseoon talletettaviksi. Museon leimasinkokoelmassa on arviolta 25 000 leimasinta ja kokoelmaan liittyy myös kortisto, jossa on leimasinpainanteen lisäksi leiman viimeinen käyttöpäivä, mikäli se on vain tiedossa.

Toimipaikkahakemisto

Postimuseon kirjasto ylläpitää toimipaikkahakemistoa, josta selviää toimipaikkojen perustamiset ja niiden asemassa tapahtuneet muutokset. Kortisto on tietokoneella ja se on jokaisen käytettävissä museon asiakasmikrossa. Kortiston hakuperusteina voi käyttää niin nimiä kuin postinumeroita. Kysy käytön opastusta postimuseon henkilökunnalta.

JOIDENKIN SUOSITTUJEN ALOJEN LÄHTEITÄ

Seuraavaan on koottu luettelonomaisesti joidenkin suosituimpien keräilyalojen tietolähteitä.

Kenttäpostikeräilijöiden tietolähteitä

  • Pentti Kopsa, Keräilijän kenttäposti , vuodelta 1996
  • Rainer Ahonius, Vapaussodan kenttäposti, vuodelta 1972
  • Teuvo Rönkkönen, Talvisodan kenttäposti ja postisensuuri, vuodelta 1989
  • Teuvo Rönkkönen, Talvisodan kenttäposti, Merivoimien osoitejärjestelmä, vuodelta 1990
  • Teuvo Rönkkönen, Maavoimien osoitejärjestelmä, vuodelta 1992
  • Pentti Kopsa, Kenttäposti 1941-1945, vuodelta 1991
  • Kenttäpostiohjesäännöt vuosilta 1919 ja 1941
  • Kenttäpostioppaat vuosilta 1939, 1940, 1941, 1944, 1960 ja 1983
  • Hans G. Moxter, Finnland – Feldpost, saksalainen kokonaiskatsaus suomalaiseen kenttäpostiin, saksaksi
  • Les Freestone ja Eric Keefe, Finnish Fieldpost 1939-1945, englantilaisten yhteenveto suomalaisesta kenttäpostista, englanniksi

Kotiseutukeräilijöiden tietolähteet

(Useimmat kotiseutukeräilijöiden lähteet on pääosin esitelty tarkemmin jo edellä)

  • Kaarlo Hirvikoski, Suomen postitoimipaikat 1638 – 1985
  • Postimuseon toimipaikkahakemisto
  • Postimuseon leimakirjat alkuperäisin leimapainantein
  • Leimatutkimuksiin perustuvat kirjat (muista myös esim. kuva- ja leirintäleimat)
  • Osoitehakemistot vuosilta 1930 ja 1967
  • Kiertokirjeet 1812-1989 (Toimipaikkojen perustamiset, toimivaltuuksien muutokset ja sulkemiset)
  • Toimipaikkojen historiikit (Postimuseon kokoelmista löytyy vuosipäivien yhteydessä laadittuja toimipaikkojen historiikkeja)
  • Kunnan- ja pitäjänhistoriat
  • Paikallislehtien vanhat vuosikerrat
  • Kustaa Lakasen numeroleimatutkimus, lisäksi Suomen Postimerkkilehden numeroissa 1/1985- 8/1986 on julkaistu Reino Forsténin tutkimus numeroleimoista vuoteen 1931
  • Postipysäkkileimoista on julkaistu Kaarlo Hirvikosken tutkimukset Lapin, Mikkelin ja Kuopion läänin leimoista
  • Postitilastot (Tietoa mm. eri toimipaikkojen vuosittaisista lähetysmääristä)
  • Keräilijöiden toimesta on julkaistu lukuisia jotain tiettyjä alueita koskevia kirjoja ja pienpainanteita, joita kannattaa etsiä Postimuseon kirjastosta.